Tänään on lauantai. Ulkona melkein sataa ja kello on kohta puoli kaksi. Mies tiskaa keittiössä ja mä kirjoitan blogia!! Voisin toki mennä auttamaan... Lomaa on vielä jäljellä kolmisen viikkoa. Kaikenlaista kivaa on mielessä. On myös mielessä asioita, jotka eivät ole niin kivoja. Olen nyt sellainen "huolinukke", olen kerännyt kaikenlaisia huolia itselleni. Pitää nyt vaan selvitä ja nauttia lomasta ja omasta olosta. Ja suhteuttaa asioita. Joillekin asioille en vaan itse voi mitään ja ne joille voin, niin ei kannata vatvoa niitä vaan ratkaista. Tai odottaa että ajan kanssa ratkeavat.
Niin, siis päiväkirja. Tai päiväkirjat. Päiväkirja on sellainen, johon kirjoitetaan kaikenlaisia omia asioita talteen. Yleensä ne ovat tarkoin varjeltuja salaisuuksia. Mullakin on pari päiväkirjaa, joita vieläkin punastuttaa lukea.. tai edes ajatella, mitä niissä lukee... Toisaalta haluaa ne säilyttää, mutta jossain vaiheessa tulee kyllä mieleen, että pitäisköhän ne vain polttaa ja antaa menneiden mennä. Päiväkirjat paljastavat jälkipolville asioita aiemmasta elämästä. Tuffa (ja muu vanha kansa) kirjoitti kalentereihinsa tietoja säästä, viljelyistä, lehmien hedelmöityksistä, syntyneistä ja kuolleista. Ei kovinkaan paljon mitään tunteellista. Kuitenkin tärkeitä tietoja jälkipolvien kannalta. Tai en tiedä tärkeydestä, mutta ainakin osa tiedoista on mielenkiintoista.
Sitten on toisenlaisia päiväkirjoja. Niiden avulla selvitään ylipäätään elämästä ja yritetään parantaa elämänlaatua. Ei niitäkään julkisuuteen huudella. Tunnetaan ainakin oppimispäiväkirja, harjoitteluajan päiväkirja, matkapäiväkirja, ruokapäiväkirja, tunnepäiväkirja, migreenipäiväkirja, liikuntapäiväkirja... Olikos vielä jotain? Kaikenlaisia päiväkirjoja saisi pitää että pystyisi hallitsemaan elämäänsä ja pitämään elämänlaatuaan kasassa. Ja monestiko näitä päiväkirjoja tulee seurattua? Jotta voisi niistä oppia jotain. Matkapäiväkirjat varmasti ovat mieluisimpia kirjoittaa. Jotta paremmin muistaisi kivoja asioita. Muita päiväkirjoja pidetään lähinnä seurannan vuoksi. Niinkuin sellaista raporttia omasta elämästä, jonka avulla voi sitten selvittää että mikä elämässä mättää.
Päiväkirjaseurannan lisäksi saamme elämäämme pienestä asti erilaisia ohjeita: Muista ottaa vitamiinit, syö, juo, nuku riittävästi, mutta ei kuitenkaan liikaa, harjaa hampaat aamuin illoin, peseydy säännöllisesti, muista hammaslanka, tee vatsalihakset, muista lantionpohjalihasten treenaus, muista lukea Raamattua ja muutakin hyödyllistä, älä kiusaa kaveria, ole ystävällinen, muista kiittää, omena päivässä pitää lääkärin loitolla, mitäs vielä... ja kaikkiin ohjeisiin saadaan lisäohjeita ja lisäohjeita niille. Miten tästä elämästä voi selvitä murehtimatta kaikenlaista.
Olen seurannut keskustelua koirien ja lasten ja nuorten kasvatuksesta. Eri tahoilla keskusteluja on käyty. Pitääkö nuoria kasvattaa? toinen sanoo että pitää ja toinen sanoo, että ei tarvi, rakkaus riittää. Rakkautta ja rajoja, niitä me tarvitaan. Näköjään yhä enemmän aikuiset tarvis niitä rajoja. Jotta ei hölmöiltäis päättävissä tahoissa. Luulenpa, että oikea rakkauskin auttaisi paljon. Voitaisiinko lopettaa vääränlainen kilpailu ja vertailu, ahneus ja itsekkyys. Jospa opeteltaisiin elämään yhdessä? Ja rakastamaan toisiamme? Aikuiset, lapset, vanhat, nuoret, isät, äidit, mummot, papat, kaikki... Miten voisimmekaan rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme ja Jumalaa yli kaiken? Se onkin sitten jo uusi aihe.
Tiedän. On aloitettava pienestä. Laita hyvä kiertämään ja ole positiivinen. Ilon kautta eteenpäin.
Vähän Suvi Teräsniskaa:
"Joskus maailma tuntuu ahtaalta, enkä itselleni löydä tilaa. Joskus kaipaan sinua niin että sattuu. Elän kosketuksesta, jo siitä ajatuksesta, kun toinen jaksaa odottaa.
Täytyn kaipauksesta, sen hetken odotuksesta, kun toinen viereen haluaa. Ehdoitta siihen jään, saat minut riittämään, elän kosketuksesta."
Ja PS. Eriniltä kanssa sanoja : "Vaikka sua rakastaisin enemmän, nauraisin pois kaiken ikävän. Jos pidät kiinni kovempaa, voin sulle kaiken omistaa. Piirtäisin sydämiä eteiseen, löytäisin lompakon hävinneen, sä silti multa katoat ja joskus maahan vajoat kun kuitenkin aina on elämä laina."
PPS. Meen auttamaan tiskauksessa ;)
