Oijoi... Järkkärimiehestä ei ole lisää kerrottavaa :) Se oli vaan töissä ja hymyili mulle. Ja sanoi "Moi ja Tervetuloa uudelleen"... Äh, näin minä kävelen onneni ohi, aina vaan. Mutta se ei ollut mun asiani tänään. Piti vaan palata tähän, kun oli pyydetty lisää :)

Varsinainen asiani liittyi kylläkin kesäpuuhiin. Yksi tämän kesän tehtävistä on laittaa leikkimökit kuntoon. Mummulassa ja Lattomerellä. (Ei, kenellekään ei ole syntymässä lapsia. Ei vielä. Ei ehkä koskaan. Mistä niistä lapsista ikinäkään tietää. Ja isäkin tänään sanoi, että ei niitä kannata niin murehtia.. Että älä sinäkään murehdi!)

Leikkimökit siis siivotaan ja maalataan. Mummulasta aloitettiin. Ja olipas kiva ilta. Oltiin minä, pikkusisko ja serkku. Onneksi oli maalausvaatteet, jotka on oottaneet jo vuosia vaatekaapissa. Jos vaikka joskus maalaa ;) (Tää kohta oli serkulle, jos vaikka sattuu lukemaan :) ) Siinä punamultamaalilla mökkiä maalailtiin ja priimaa jälkeä tuli. Juteltiin niitä näitä ja samalla taannuttiin jonnekin 3-5-vuotiaiden tasolle. "Tää menis nyt hakemaan c-vitamiinia" ja "sitte ne tarjoilis pojille kahvia" ja "nyt nää menis nukkumaan" ja "sateensuojaan" :D Hauskaa oli kyllä.

Hassu juttu, tai Jännä juttu, oli se, että mummulan leikkimökki on nyt täysi-ikäinen, eli 18 vee. Ja se on alunperin ollut tavallisen punainen ja valkoiset ikkunapielet ja nurkkalaudat ja pieni terassi. Ja sellaisena se onkin säilynyt mielessä kaikki nämä vuodet. Muistan niin sen päivän, kun isän rakentama mökki tuotiin mummulaan. Se oli jännää 11-vuotiaalle. Ja kyllä siinä mökissä onkin leikitty. Ja paras muisto siitä on se kun nukuttiin siellä mökissä mummun ja pikkusiskon kanssa. Muutama vuosi sitten nukuin siellä myös kummipojan ja sen siskon ja yhden muun serkun kanssa. Monta mukavaa muistoa punaisesta mökistä. MUTTA... nyt kun maalattiin mökkiä, niin huomattiin että aurinko oli tehnyt tehtävänsä. Sekä sade ja tuuli. Kaunis punamultamaali on vuosien varrella haalistunut pois ja mökki oli harmaa. Kunnes tänään sai uuden kauniin punamultamaalin pintaansa.

Miten voikin olla että se leikkimökki on säilynyt mun ja siskon ja serkun silmissä punaisena, vaikka se onkin ollut jo monta vuotta harmaana?

Tästä asiasta vois nyt vääntää monta asiaa, joko hyvään tai huonoon suuntaan... Ja hengellistämäänkin tämän leikkimökin maalauksen pystyisi. Mutta annan nyt olla.. Koska nyt vaan nautin siitä, että meillä oli hyvä syy mennä mummulaan ja pappan kanssa oli hauskoja juttuja. Voi kun ne hetket jatkuisivat. Ja jonain päivänä mummun kanssa saadaan taas nähdä. Jonain päivänä. 

Tähtisumua oli illan leffa ja siinä sanottiin... "todellinen rakkautesi on ollut koko ajan edessäsi..." Mä en oo sattunu näkemään sitä, eli kysyn missä! Ja kuulen vastauksen: "Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1.Joh.4:7-10