Väsyttää. Ja tää päivä meni nyt ihan hukkaan. Heräsin myöhään, mikä oli hyvä, koska menin myöhään nukkumaan. Oon syöny huonosti eli vähän väliä jotakin ja epäterveellistä. Piti pestä ikkuna, joka huutaa pesemistä. Piti olla ahkera. Mutta en jaksanut. Eilen oli Suuri Suunnitelma aktiivisesta viikonlopusta, mutta se on kadonnut jonnekin. En murehdi sitä kuitenkaan nyt. Koska joskus nämä päivät voi olla tällasia. Varsinkin jos on kolme viikkoa ressannut turhista asioista.

Ainoa asia mistä murehdin tästedes, on se, että mun elämäni tärkein asia on aina välillä kovin syrjässä. Tai siinä kai se Jumala on vieressä, mutta mulla ei oo aikaa kuunnella. Eikä aikaa jutella. Ja siksi valun murehtimaan epäoleellisia asioita. Ja niiden murehtiminen on raskasta.

Syyslomat on nyt lusittu, ja on muutama viikko aikaa hengähtää ennen kuin joulukiireet todella alkaa. Oon luvannut, että töissä saan alkaa joulujuttuja jo tekemään. Kauppoihin en voi kylläkään mennä. Se joulumaailma siellä ahdistaa. Ja kotona voi laittaa joulujuttuja vasta joulukuun eka. Ihmiset hyvät, älkää juoko glögiä vielä, koska ei edes ole joulu. Eikä talvi.

Joulun lisäksi nyt on festarifiilistelyn aika! Maata Näkyvissä on taas kolmen viikon päästä! Oijoijoi! Aivan mahtavaa! Festari- ja joulufiilistelyn alle jätän kaikki suhteettomuusasiat. Niin on hyvä tehdä :)

"Riittäisikö täällä, pettävällä jäällä, yksi, jonka kanssa ei yksinäinen oo. Riittääkö se täällä, pettävällä jäällä..." Juha Tapio: Pettävällä jäällä