En oo tänään tehnyt mitään hyödyllistä. Tai no joo. Oon mä päivällä tehnyt työjuttuja ja soittanut ja vastaillut kysymyksiin. Mutta kun tulin kotiin, niin oon ollut oikein kunnon nörtti. Katoin elokuvaa ja surffailin aivottomasti netissä. Ja odotan sähköpostia. Odottavan aika on pitkä. Kone pesi pyykkiä mun maatessa sohvalla. Mutta tänään satoi ja mua väsytti.

Mun on nyt tehtävä jotain tälle elämälleni. Ei oo laitaa, että mä en jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään. Ja että en saa töissä mitään aikaiseksi. Ehkä mun pitää ottaa tosissani kollegoiden sairaslomat ja pitää rajata omia töitä.. Elämä on kivampaa kun elää hitaammin eikä hötkyile joka paikkaan. Ja oikeesti, ei tarvi mennä mukaan kaikkeen mikä ei kiinnosta. Jossain vaiheessa peli on vaan laitettava poikki. Mitä jos mulla olis mies ja lapsia? Niillekin pitäis olla aikaa... Tää on ihan hullun touhua. Kuinka vaikeeta on sanoa, että mua ei oikeesti kiinnosta? Missä määrin mä voin töissäni sanoa, että mua ei kiinnosta? Tai missä määrin sanoa, että mä en jaksa? Miksi pitää olla niin tunnollinen? Ja jos mun tärkein tehtäväni on kertoa Jeesuksesta ja rakastaa lähimmäistäni, niin voinko mä sanoa, että en tee tai en mee jonnekin? Voisin. Kyllä mä voisin. Just siks, että Jumala kyllä näkee, mikä mun tilanteeni on. Ja jos mä oon kunnossa, niin mä osaan paremmin rakastaakin. Ratsastustunneilla on opeteltu sitä, että siellä hevosen selässä voi vaan olla. Olla tekemättä mitään. Joskus on osattava olla tekemättä mitään. Muutenkin kuin hevosen selässä. 

Nyt mun pitää lopetella tästä vastuun välttelystä. Mä poden syyllisyyttä ihan vääristä asioista. Mä tiedän sen teoriassa. Mutta kun oppisin käytännössäkin. Tämänpäiväinen pohdinta on nyt lähinnä turhautumista jälleen kerran siihen, että tää maailma on niin vinossa. Ja mä oon hetkeks keskittynyt vaan niihin vinoihin asioihin. Kateutta, puuttumista toisten vikoihin, itsekkyyttä, rahan- ja vallanhimoa, välinpitämättömyyttä. Ja joo, en oo ite yhtään parempi kuin kukaan muu. Vaikka tässä maailmassa on kyllä jotain hyvää ja kaunista. Hyvää ja Kaunista on Jumalan rakkaus muakin kohtaan. Ilman sitä mä en pärjää. Vaikka yritänkin liikaa yksin.

Nyt siis. Yritän olla tekemättä mitään ja oppia kuuntelemaan Taivaan Isän asiaa. On palattava takaisin ristille, jotta voi jatkaa matkaa. Ristin luokse siis...

"Herra, johda vaikka, mun tieni kulkis minne. Johda silloinkin, kun en jaksa yrittää. Silloin kun mä heikko oon, johdatukses jatkukoon, koko elämän sun käsiisi jätän." Bass´n Helen: Taisteluni

P.S. On sekavaa tekstiä kyllä. Sen siitä saa kun yöllä kirjoittaa. Eikä tiedä miksi kirjoittaa.

P.P.S. Pari päivää sitten näin Ketun. Eri kettu kuin mistä tää blogi alkoi. Mutta se alku tuli mieleen.

P.P.P.S. Joskus on kiva tavata uusia ihmisiä :)

1274736032_img-d41d8cd98f00b204e9800998e