Huomenna on suuri päivä. Odotan sitä innolla. En malttais tehdä töitä enää. Huomenna mulla on sellainen Rorypäivä :)

Ensin hoidan työt. Ne on ohi 12 mennessä (Pakko olla). Tuun syömään kotiin ja pakkaan autoon kamoja niin paljon kuin mahtuu. Vien kamat uuteen kotiini ja nautin siellä hetken. Ihan vain hetken. Sitten kutsuu kaupunki ja joululahjaostokset. Ärsyttävää kyllä mennä sinne ruuhkaan, mutta ei voi mitään. Toisaalta, en oo pitkään aikaan ollut kunnolla kaupungilla. Voih.

Kaupungin jälkeen tuun kotiin ja oon koko illan kotona. Teen kaikkia muuttohommia ja päivitä facebookia ja lähettelen kuvia ihmisille. Teen lasagnea ja pyykkään ja pakkaan. Katon Taru Sormusten Herrasta kakkososan. NAUTIN ihan vain omasta seurastani.

Huomenna piti olla diaktapaaminen kurssikavereiden kanssa Helsingissä. Mutta se siirrettiin. Nähdään sitten ensi vuonna. En olis nyt kyllä jaksanut mitenkään lähteä Helsinkiin asti. Mulla ei oo ehkä sataan vuoteen ollut iltaa ihan omassa seurassani. Huomista ennen pitää nyt kyllä nukkua. Sitten jaksaa toimia koko toimintapäivän. JA parasta.. useimmat ei suunnittele näin pitkälle, mutta mä aion myös nukahtaa sohvalle! Ah, mahtavuutta!! Ja kun tulee joulu, mä aion myös nukahtaa sohvalle. Tai ainakin kömmin aamulla tv:n ääreen peiton kanssa. Se on mun Tapaninpäivän aamu.

Kaiken tämän odotuksen keskellä yritän keskittyä myös siihen odottamiseen, josta tämä adventin aika muistuttaa: Odotan, että Jeesus tulee ja pelastaa meidät. Samalla myös yritän muistaa, että odottavan aika on pitkä, ja on syytä keskittyä ihan tähän päivään. Ja tämä päivä sanoo nyt että on Masan ja mun treffien aika. Eli hyvää yötä piltit, nalle silmät sulkee, lapsosista näkee, nalle monta unta.

Huomiseen.