Joulun odottelua on meneillään. Tällä hetkellä oottelen joulua Länsinaapurin puolella :) (Ja oottelen miestä kotiin, josko pääsis sitten ulos seurassa.) Joten mulla on hyvää aikaa viettää netissä neljän seinän sisällä, kun ulkona kerrankin aurinko paistaa. Spotify seuranain.

Eilen pääsin pääosaan omassa joululeffassani :D Oltiin Göteborgissa Lisebergin huvipuiston joulumarkkinoilla. Ja ah, sitä valojen määrää, markkinakojuja, ameriikkalaisia joululauluja, ja iloisia ihmisiä. Ja mikä parasta, sain olla pääroolissa ihan oman kullan kanssa. Se oli sellai romanttinen komedia, missä ei ollut arkisilla murheilla ja huolilla mitään väliä. Suuria murheita tai pieniä murheita ei siellä tunnettu. Kaikki oli hyvin. Sitä mä tarvitsin. Meillä muuten jokaisella on myös varattuna paikka sellaisesta paikasta, jossa ei tunneta murhetta, tuskaa ja kipua. Taivaaksi sitä kutsutaan. 

Ihan pikkuisen voisi huonoa omatuntoa potea eilisestä. Mutta aion olla vaan kiitollinen koko päivästä. Se oli lahjaa ja siitä saa olla kiitollinen.

Mitähän muuta mulla on ollut mielessä... Matkalla tänne tuli eteen monta mieltä liikuttavaa juttua, vakavaa ja vähemmän vakavaa. Parasta oli kyllä ehkä nopeusmittari, joka näytti hymiöillä, että oliko nopeus hyvä vai huono. Ruotsissa ollaan niin positiivisia :)

Nyt on mentävä syömään ja ulos :)